Tyttöjä ja Naisia

07.03.2021

IhaNaisia naisia

Huomenna, maanantaina 8.3. sitä taas vietetään. Naistenpäivää.

Wikipedia tietää kertoa, että Kansainvälinen naistenpäivä on virallinen juhlapäivä useissa maissa. Yllätyin, kun tutkin asiaa netin kaikkitietävästä maailmasta ja havaitsin, että kyseessä ei suinkaan ole uusi ilmiö. 
Kansainvälistä naistenpäivää vietettiin ensimmäisen kerran maaliskuussa jo vuonna 1911, jolloin Itävallassa, Tanskassa, Saksassa ja Sveitsissä järjestettyihin kokoontumisiin osallistui yli miljoona naista ja miestä. He vaativat naisille äänioikeutta, työoikeutta, oikeutta ammattikoulutukseen ja työsyrjinnän lopettamista. Ajatella, että edelleen 110 vuotta myöhemmin keskustelemme maailmanlaajuisesti samoista asioista, samoista teemoista. 

Nykyisin joka vuosi 8. maaliskuuta järjestetään lukuisia tapahtumia, joiden tarkoitus on osoittaa kunnioitusta naisia kohtaan ja juhlia heidän saavutuksiaan. Perinteen mukaan miehet kunnioittavat äitejään, vaimojaan, tyttöystäviään, työtovereitaan ja muita läheisiä naisia kukilla tai muilla pienillä lahjoilla. Jossain maissa päivällä on yhtä vankka asema kuin äitienpäivällä.

Oma heräämiseni naistenpäivän viettoon on tapahtunut verrattain myöhään. Sain ensimmäisen lapseni, esikoistyttäreni, maaliskuun 6.päivä. Kotiuduimme synnytyssairaalasta kaksi päivää myöhemmin 8.3. eli naistenpäivänä.  Sen jälkeen olen saanut kaksi tytärtä lisää.
Heräämiseni naistenpäivään ja ylipääätään naisten oikeuksiin on tullut tyttärien kautta. Leijonaemon havahtuminen: haluan tytöilleni vain parasta. He eivät saa jäädä mistään paitsi sukupuolensa vuoksi. 

Tyttöjen asema ja koulutus

Esikoiseni valitsi lukioon menon peruskoulun jälkeen ja hänellä oli siihen täysi oikeus. Me pidämme tätä oikeutta itsestäänselvyytenä, mutta aina näin ei ole ollut. Tyttöjen mahdollisuus kouluttautua, sosiaaliseen asemaan katsomatta, on meillä Suomessakin ollut olemassa verrattain vähän aikaa. Puhumattakaan useista maista, joissa tytöt edelleen jäävät ilman koulutusta. Tyttöjen koulutus tai pikemminkin kouluttamattomuus on mielestäni yksi maailmanlaajuisesti suurimmista ratkaistavista kysymyksistä. 
Tyttöjen aseman parantaminen Suomessa on vaatinut aikanaan valtavan ponnistuksen ja periksiantamattoman tahtotilan. Vaikka kansakouluasetus annettiin vuonna 1866, kesti aina vuoteen 1908 saakka, ennen kuin jokaiseen Suomen kuntaan oli saatu perustettua maksutonta opetusta antanut koulu. Vuonna 1921 säädetty oppivelvollisuuslaki on yksi merkittävimmistä suomalaisen kouluhistorian virstanpylväitä ja yhdenvertaisuuden kivijalkoja. Oppivelvollisuuslain myötä jokainen lapsi, varallisuuteen tai sukupuoleen katsomatta, pääsi osalliseksi maksuttomasta opetuksesta.

Keskimmäinen tyttäreni hakeutui peruskoulun jälkeen ammatilliseen koulutukseen. Hänen haaveammattinsa liittyy rakentamiseen. Kaikenlainen värkkäily on ollut tytölle mielekästä pienestä lähtien. Isän ja pappojen kanssa rakennetut majat, autotallin ruuvien järjestyksessä pitäminen ja tapetointikaverina oleminen on tehnyt kaikille läheisille selväksi, että tässä on tyttö jolla ei mene sormi suuhun eikä konstit lopu. Tässä on tyttö, tuleva nainen, jolla hommat onnistuu. Mikä rikkaus, että meillä Suomenmaassa nainen saa olla juuri sellainen, oma ihanainen itsensä kuin on! Että hänellä on täysi OIKEUS ja mahdollisuus hakeutua rakennuspuolelle tai mille tahansa linjalle niin halutessaan. Ettei hänen tarvitse mahtua johonkin tiettyyn muottiin, ennalta määrättyyn käsitykseen siitä, mitä tytön kuuluisi olla tai tehdä. Hän saa olla hän. 

Kolmas, nuorin tyttäreni on vielä peruskoulussa. Aika näyttää millainen nainen hänestä kasvaa. Näen hänessä ominaisuuksia ja piirteitä, joiden voisin kuvitella sopivan tiettyihin ammateihin. Mutta teen parhaani pitääkseni mölyt mahassani ja ajatukset ominani. Hän saa kasvaa juuri sellaiseksi, omaksi itsekseen, kuin on tarkoitettu. Hän on vapaa tekemään omat johtopäätöksensä, viemään itse elämäänsä toivomaansa suuntaan. Hän on nimenomaan VAPAA toteuttamaan itseään.

Sofia Lybecker

Yksi kautta aikojen eniten ihailemani nainen on kotikaupungissani Raahessa 1800-luvulla elänyt ja vaikuttanut Sofia Lybecker (omaa sukua Franzen). Varakkaasta kodista lähtöisin ollut Sofia näki jo varhain koulutuksen merkityksen. Hän oli itse saanut koulutusta laajasti, aina Tukholmaa myöten.
Sofia oli sitä mieltä, että tietämättömyys ajaa ihmiset turmioon ja köyhyyteen.
10-vuotiaana äidistään orvoksi jääneellä Sofialla oli unelma. Hän halusi antaa äidinperintönsä hyödylliseen tarkoitukseen: koulun perustamiseen köyhille tytöille. Hän ajatteli, että koulua käymällä köyhilläkin tytöillä olisi mahdollisuus saada elämänsä hyville raiteille. 
Koulu aloitti toimintansa helmikuun 14. päivänä 1844. Se oli ensimmäinen suomenkielinen tytöille tarkoitettu oppilaitos. Ajatella! Siihen asti oli suomenkielistenkin ollut pakko tulla koulussa ruotsilla toimeen, vaikkeivat olisi sanaakaan ymmärtäneet. Mitä sydämen sivistystä Sofialla, että hän otti tämänkin seikan huomioon. 

Surullista kyllä, Sofian elämä päättyi 31-vuotiaana vuonna 1847, vain kolme vuotta koulun perustamisen jälkeen. Sofian perintö elää kuitenkin vahvana, Raahessa toimii edelleen hänen nimeään kantava oppilaitos Lybeckerin opisto. 


Hyvää Naistenpäivää kaikille 8.3.2021!