Valmistautumista pentuarkeen

18.03.2021

Uusi perheenjäsen

Siinä se asia jo pähkinänkuoressaan tulikin, otsikkoon tiivistettynä. Tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä on viikon päästä alkava arki koiranpennun kanssa.

Perheessämme on ollut omia koiria pian 25 vuoden ajan. On ollut monennäköistä ja -kokoista, moneen eri käyttötarkoitukseen. Voidaan siis perustellusti sanoa, että ei olla ensimmäistä kertaa asialla.
Kuitenkin uusi alku on joka kerta erilainen. Uusi pentu on aina uusi pentu. Uusi perheenjäsen, uusi persoona. Tässä tapauksessa myös uusi rotu.

Etukäteisvalmistautuminen

Etukäteen olen valmistautunut pennun tuloon luonnollisesti tutustumalla rotuun. Olen lukenut rotuoppaita, selannut rotua koskevia blogeja, tutkinut rodun oman yhdistyksen toimintaa. Olen perehtynyt rodun terveystilanteeseen ja teetettäviin terveystutkimuksiin. Olen ottanut selvää turkinhoidosta, googlettanut rodulle parhaiten soveltuvat harjat, kammat ja karstat sekä sopivimmat turkinhoitoaineet. Olen tehnyt hinta/laatu-selvitystyötä hoitopöydän suhteen, mittaillut kodinhoitohuonetta ja suunnitellut hoitopöydän paikkaa sopivasti vesipisteen viereen, mutta kuitenkin niin, että luonnonvaloa tulee riittävästi.

Olen lähtenyt seuraamaan instagramissa lukuisia rodun edustajille perustettuja tilejä ja ihastunut ikihyviksi niiden sisältöön. Olen saanut paljon hyvää mieltä katselemalla kuvia sekä videoita koirien ja niiden omistajien yhteisistä hetkistä. Ig-tilien seuraaminen on antanut myös ämpärikaupalla inspiraatiota: mekin voidaan kohta kokeilla tuollaisia lajeja!

Mutta tärkein: Olen keskustellut kasvattajan kanssa, saanut häneltä paljon tietoa ja lukuisia vinkkejä. Olen saanut tutustua hänen koiriinsa, nähdä kuinka oivallinen rotu on kyseessä. Olen saanut pitää pentuja sylissä, tuntea pienen kuonon kutituksen iholla. Olen saanut liikuttua pennun katsoessa minua sieluun asti.

Hetki ennen pennun tuloa

Oma peti, oma kuppi, oma kuljetuskoppa, oma lelu, oma panta, oma hihna. Check!

Paljon omia tärkeitä juttuja, jotka huolehditaan kuntoon hetki ennen pennun tuloa.

Mutta tärkeintä on turvallisuus. Näin kalkkiviivoilla valmistaudun pennun tuloon huolehtimalla, että koti on sille turvallinen paikka elää ja kasvaa. Mahdolliset vaaranpaikat pitää kartoittaa riskianalyysiä käyttäen ja tehtävä tarvittavat muutokset sekä parannukset ennen pennun tuloa.

-Pennun ulottuvilla ei luonnollisestikaan saa olla mitään vaarallista, kuten lääkkeitä, siivousaineita, myrkyllisiä huonekasveja tai sille sopimatonta ruokaa.

-On huolehdittava, ettei pentu saa kiipeillessään kaadettua päällensä mitään raskasta, kuten huteria pöytiä, silityslautoja, vaaterekkejä.

-Tarkistetaan ettei pöytien reunoilla ole raskaita kirjoja, lasimaljakoita tai muita esineitä, jotka pudotessaan voisivat vahingoittaa pentua.

-Pidetään huoli, ettei lattioilla ole pieniä leluja, esimerkiksi legoja, jotka pentu voisi nielaista.

-Matot voi halutessaan rullata pois lattioilta, mutta se ei niinkään liity turvallisuuteen (siistiksi opetellessa voi lirahtaa matolle).

Pentu on utelias, pentu on leikkisä. Se haluaa nähdä joka paikkaan ja tutustua kaikkeen kuonollaan ja hampaillaan. Sillä ei ole vielä sellaista ymmärrystä, joka koiralle iän ja kokemuksen myötä kehittyy.

Kaikkein tärkeintä

Kaikesta muusta tärkeästä valmistautumisesta huolimatta on eräs seikka ylitse muiden.

Kaikkein tärkeintä on valmistautua pennun tuloon henkisellä tasolla niin, että on sydänjuuria myöten valmiina ottamaan uuden tulokkaan vastaan. Jotta ymmärtää ja hyväksyy sen mukanaan tuomat pennuntarpeet, erityisesti ensimmäisinä viikkoina ja kuukausina.

Jo siinä kohtaa, kun pennun ostoa harkitaan kannattaa kysyä itseltään, JOUDUNKO elämään pentuarkea, vai SAANKO elää pentuarkea? Niillä kahdella on vissi ero.

Viestittelin pari päivää sitten kaverini kanssa tätä aihetta sivuten. Pohdimme kuinka ihanaa on, että yhä vieläkin uuden pennun tulo aiheuttaa vatsassa samanlaista perhosten lepattelua, kuin nuorena tyttönä ensimmäisen koiran kohdalla. Se on ihana asia, lepattelu kertoo odotuksesta, toiveesta. Viestitin kaverilleni näin: "Uudella perheenjäsenellä on oikeus tulla taloon kovasti odotettuna ja toivottuna".

Sillä nimenomaan on oikeus. Oikeus olla toivottu. Oikeus olla rakastettu.


* Tämä blogipostaus käsittelee pentukoiran taloon tulemista ja siihen liittyviä seikkoja. Oma lukunsa on koiran koko elämänkaari ja se ihana tosiasia, että koira on parhaimmassa tapauksessa perheenjäsen 15-vuoden ajan. Sillä on omat, erilaiset tarpeensa koko elinkaarensa ajan.


Ihmisväen ohella myös Topi, Masa ja kumppanit odottavat uutta perheenjäsentä.